tiistai 14. heinäkuuta 2015

Ruoho, Aila ja Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus. Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää

Vanhoillislestadiolaiset perheet tunnetaan yleensä suuresta lapsimäärästään. Liikettä olennaisesti määrittävä ehkäisemättömyyskielto on johtanut suurperheiden ihannoimiseen, ja kahden kolmen lapsen perheitä voidaan julkisesti jopa sääliä - lienevätkö vanhemmat edes kunnolla uskossa? Kiiltokuvamaisen ihannekuvan takaa paljastuu kuitenkin toisenlainen todellisuus: masentuneisuutta ja äärimmäistä uupumusta.

Juuri tähän puoleen tartutaan nyt arvioitavana olevassa teoksessa. Liikkeen toimintaa myös henkilökohtaisesti tuntevina Aila Ruoholla ja Vuokko Ilolalla on ollut mahdollisuus haastatella teostaan varten entisiä ja nykyisiä vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäseniä, joista osa on osallistunut sekä lapsen että vanhemman ominaisuudessa - kukin kuitenkin nimimerkin suojissa yksityisyyden suojaamiseksi.

Monella vanhoillislestadiolaiseen perheeseen syntyneellä lapsella on tämän teoksen perusteella ylimääräisyyden tai ei-toivotun lapsen tunne. Siinä missä perheen ensimmäiset lapset voivat saada vanhempien jakamatonta huomiota, on kahdeksannen tai kahdennentoista lapsen kohdalla tilanne jo toisenlainen. Toisaalta vanhemmat sisarukset päätyvät helposti pikkuäidin rooliin jakamaan kasvatusvastuuta perhekoon kasvaessa. Lapsuusajan traumoja voi syntyä monin eri tavoin, ja vanhempien henkistä ja fyysistä taakka kasvattaa hallitsemattomuuden tunne: kaikki Jumalan suomat lapset on otettava vastaan, sillä Jumalan kerrotaan antavan kullekin vanhemmalle vain sen verran lapsia kuin joista hän jaksaa huolehtia. Onko todellisuus kuitenkaan aivan näin ihanteellinen?

Aikuisuuden kynnykselle ehtineitä vanhoillislestadiolaisia kohtaa kiire alttarille, sillä ainoastaan avioliiton solmimiseen tähtävää seurustelu on sallittua ja sukupuolielämä on virallisesti mahdollista vain avioliitossa. Kiinnostava ajatus on sekin, että liikkeessä esitetyn opin mukaan taivaassa on odottamassa kullekin perheelle ennalta määrätty lapsimäärä ja jos nainen ei näitä kaikkia synnytä, joutuu hän asiasta vastuuseen Jumalan edessä. Käytännössä tämä on johtanut ruuhkavuosikymmeniin - jopa siinä määrin, että omat lapset synnytettyään nainen voi päästä isoäidin roolissa huolehtimaan osaltaan lapsenlapsistaan. Liike on siis hyvin perhekeskeinen, vaikka kaikkien hyvin tuntemia negatiivisia tuntemuksia ei ole lupa julkisesti tunnustaa.

Vanhoillislestadiolaisuudesta on alettu viime vuosina julkaista yhä enemmän sitä kritisoivia teoksia. Tämä teos keskittyy ehkäisemättömyyskieltoon ja sen käytännön seurauksiin, jotkat asettavat erityisesti naiset, mutta myös miehet, ajoittain hyvin tukalaan tilanteeseen. Teos on hyvin perusteellisen oloinen ja siinä on runsaasti lainauksia haastateltujen kertomuksista. Luonnollisesti mukaan lienee valikoitunut erityisesti sellaisia haastateltavia, joiden näkökulma on kriittinen, mikä tulee huomioida kirjaa lukiessa. Joka tapauksessa teoksessa esitetään monia tärkeitä näkökulmia, jotka kirjan loppupuolella kohdistetaankin liikkeen johtohahmoille pohdittavaksi.

Tekniset tiedot:
Ruoho, Aila ja Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus. Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää
ISBN: 978-952-300-077-3
Atena Kustannus 2014
Sidottu, 399 s.
Kirjastoluokka: 28.714

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...