sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Jansson, Tove: Taikurin hattu

Muumilaaksoon on saapunut kevät ja sen myötä Muumilaakson väki herää kevätpuuhiinsa. Muumipeikko lähtee ystävineen retkelle vuorille, josta he tekevät erikoisen löydön: tyylikkään silinterihatun. He kuljettavat sen kotiinsa tietämättä, että hatun myötä alkaa tapahtua paljon odottamattomia asioita: hattu ei nimittäin oikein sovellu roskakoriksi, joksi Muumilaakson väki on sen laittanut. Siihen laitetut roskat saavat täysin uudenlaisen olomuodon, eivätkä aina kovin miellyttävän sellaisen.

Omia haasteita aiheuttavat hattivatit, jotka latautuvat ukkosen aiheuttamasta sähkövirrasta. Hattivattien luokse eksynyt Hemuli joutuu kapuamaan turvaan tolpan päähän, sillä ilmanpaine on parhaillaan laskemassa ja hattivatit aktivoitumassa. Entäpä mitä tuovat mukanaan Muumilaaksson saapuvat pienet kaverukset Tiuhti ja Viuhti? Silläkin jo jotakin tekemistä silinterihatun kanssa, jonka salaperäinen omistaja saapuu paikalle punaisen hehkun johdattamana.

Taikurin hattu saa lukijan huomaamaan enemmän yksityiskohtia kuin televisio-ohjelmana katsottuna. Lukija saa esimerkiksi tietää, että muumit syövät havunneulasia pärjätäkseen talviunessa kylmän vuodenajan yli ja että Tiuhti ja Viuhti puhuvat omaa kieltä, joka on kuitenkin varsin helppo oppia. Muumilaaksossa sattuu ja tapahtuu entiseen tapaan ja elämä on anarkistisen vapaata. Muumien ystäville Taikurin hattu tarjoaa yhtä laadukkaan lukuelämyksen kuin sarjan muutkin teokset ja suosiosta päätellen (kyseessä on teoksen 16. painos) teokselle löytyy viidenkymmenen vuoden iästä huolimatta vielä oma lukijakuntansa.

Tekniset tiedot:
Jansson, Tove: Taikurin hattu
Suomentaja: Laila Järvinen
ISBN: 951-0-14445-2
WSOY 1956
Nidottu, 146 s.
Kirjastoluokka: 1.7

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...